Wow! Muita sanoja ei hirveesti löydy. Olin katsomassa meidän koulun tanssijoiden tekemiä tanssidiplomiesityksiä Kanneltalolla ja hämmästyin. Oon aikasemminki nähny samojen ihmisten esityksiä ja aina tienny, että ne on hyviä, mut nyt oli todellakin jokanen ylittäny itsensä. (Vaikka enhän mä tanssista nyt hirveesti mitään ymmärräkään.) Ehdottomat lemppariesitykset löyty ja ne oli ohjelmassa hienosti ajotettu alkuun ja loppuun. Ne oli myös ihan toistensa vastakohdat. Toinen oli synkkä ja surumielinen, kun taas toinen oli iloinen ja onnellinen. Kahden tunnin aikana tuli tosiaankin elettyä monia tunteita laidasta laitaan; ahdistusta, surua, iloa. Hymyilin, melkein itkin ja nauroin. Ihmisten persoonat tuli koreografioissa ja kaikessa muussa ihanasti esille. Oon nyt ihan tanssin vallassa, halleluuja!
Kulttuuria voi harrastaa halvallakin, ei maksanu kun euron (sibisläisille)! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti