Huh, elämä on yhtä säpinää nyt. Menin keväällä ilmottautumaan uusintoihin enkussa ja äikässä. Kadun sitä kovasti. En ole jaksanut/ehtinyt tehdä oikein mitään ja vain toivoa saattaa, että saisin paremmat arvosanat kuin keväällä.
Muuten aika meneekin lähtövalmisteluissa Saksaan ja tavatessa kavereita vielä viimesiä kertoja ennen lähtöä. Tiedän sen, että ikävä tulee olemaan kova, sillä nyt jo on Maijua ikävä. Eikä siitä ole kuin kohta kaksi viikkoa, kun se lähti Ausseihin. Yritän myös jotenkin kovasti keksiä, mitä kaikkea tarvitsen ja pystyn ottamaan mukaani. Minun, tavarahamstraajan, on todella vaikea karsia kaikki vaatteet, kengät sun muut siihen, mitä oikeasti tulen yhdeksän kuukauden aikana tarvitsemaan. Eiköhän sekin onnistu. Viimeistään sitten kun on pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti