Kesä on ihana ja nautin siitä, vaikka tällä hetkellä kädet syyhyääkin lajittelemaan syksy/talvivaatteita mun uusia seikkailuja varten. Se yks puhelu viikko sitten sai mut tärisemään onnesta. Sain tiedon ja vahvistuksen. Kahden kuukauden päästä istun toisenlaisessa huoneessa, uusien ihmisten kanssa, uudessa maassa enkä malta odottaa. Se on vihdoin varmaa, mulla on au pair -perhe!
Oon lähiaikoina tutustunu uusiin ihaniin ihmisiin ja saanu muutaman upean uuden ystävän mun eämään ja rakastan Suomea. Silti joku kolkuttelee tuola takaraivossa ja olo on ihan kummallinen. Halu lähteä elämään ja kokemaan jotain täysin erilaista on niin suuri, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Saatikka sitten ymmärtää.
Olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti