Tuntuu, että kierrän kehää. Ensin on olo etten tiedä mitä tehdä ja myöhemmin löydän jonkin suunnan. Pian taas tulee kuitenkin semmonen olo, etten tiedäkään, tai ole varma. Ehkä se on osa tätä aikuistumista ja kasvamisprosessia, kaiken muuttumista turvallisesta lukioelämästä siihen oikeaan elämään. Tai sitten olen löytänyt oikean suunnan, mutta en pysty myöntämään sitä itselleni, sillä en olisi koskaan voinut kuvitella valitsevani sitä polkua.
Tuntuu vähän siltä kuin seisoisin isossa risteyksessä, joka haarautuu moneen suuntaan ja pitäs valita se oikea, josta löytää perille. Jokin sisäinen viesti kertoo, että pitäs mennä oikealle, mut koko muu elämä ja omat olettamukset itsestä vetää vasemmalle. Ja vaikeinta näissä päätöksissä on se, ettei kukaan tunnu kuuntelevan. Toiset on saman myllerryksen keskellä ja toiset vaan jaksaa toitottaa, että tämä on sitä tiettyä vaihetta. Mutta toisaalta, itsensä löytämiseen ei voi pyytää kaverilta tai äidiltä apua vaan se on valitettavasti tehtävä omin päin. Joskus on vaan vaikea päästää irti ja hyväksyä, ettei joku aikaisemmin elämää pyörittänyt asia olekaan enää niin iso juttu vaan sen tilalle on tullut uusi ehkä parempikin.
En tiedä lukeeko näitä mun pitkiä stooreja kukaan, mutta onneks se ei haittaa. Lähinnä kirjottelen tätä itteeni varten. Ehkä kuvat vaatteista saa väistyä, sillä se ei taida olla osa mua. Se mikä on, on asiat joista oon kiinnostunu ja jutut joita mun elämässä tapahtuu. Ehkä muutenkin oon vähentäny ja vähennän tänne postaamista. Teen juttuja sillon kun inspaa, esim. nyt kun pitäs olla menossa nukkumaan, jotta huomenna jaksaa sanoa "hei, 3,20€, ole hyvä, hyvää päivänjatkoa" monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti