En enää pelkää

Onpas tää aika taas vierähtäny viime kerrasta. Vappuki oli ja meni, piti tämmönen mun ja maikin herkuttelukuva teille näyttää! Tässä ajan liitäessä eteenpäin on tapahtunu kaikenlaista.. Eniten oon viettäny aikaani työasu päällä. Hyvä että on töitä, oon siitä onnellinen, mutta kun kaksi kuukautta vaan laiskotteli ja oli tekemättä yhtään mitään, on työntekoon viitenä tai kuutena päivänä viikossa vaikea tottua.

Mitäs muuta on tapahtunu? No, oon nähny kavereita aina kun kerkee ja tuhlannu melkein kaikki rahat mitä omistan. Taidan elää makaronilaatikolla seuraavaan palkkaan asti, hah. Niin, ja leikkautin mä tukkanikin. Ei tosin ollut tarkotus leikata näin lyhyeks, mutta hei yllätykset on joskus ihan kivoja!

Kesäkin pääs käymään kylässä ja mulle tuli ikävä kotiin. Rakastan Helsinkiä ja sitä kuinka koko kaupunki herää eloon heti lämpimien ilmojen saavuttua, mutta rakastan myös Pusulaa -varsinkin kesäisin. Kaiken hälinän ja ihmisvilinän ja kymmenien (ehkä jopa satojen) ihmisten kohtaaminen joka päivä töissä saa mut kaipaamaan riippumatossa loikoilua, äidin tekemän ruoan tuoksua ja sitä hiljaisuutta, johon kuuluu vain lintujen laulu ja veden lotina. Kaikkein eniten kaipaan kuitenkin perhettä.

Oon ehtiny myös pohtia kaikkea tosi paljon ja saanu tehtyä ratkasuja. Tuntuu hyvältä, että voin vastata ens viikon ylppäreissä sukulaisten kysymyksiin tulevaisuudesta. Ei ne suunnitelmat välttämättä oo pysyviä, mutta tällä hetkellä aitoja asioita joiden eteen oon valmis tekemään töitä.