Kävin eilen Kanneltalossa kattomassa meiän koulun tekemän musikaalin ja olin positiivisesti yllättyny. En olis uskonu, että se oli niin hyvä - vaikka sibisläiset ovatkin lahjakkaita. Musiikki oli ehkä se mistä pidin kaikkein eniten. Kerrassaan ihania sävellyksiä, joista kyllä tunnisti säveltäjäkaverit katsomatta ohjelmalappuseen!
Siinä tuntisen aikana tuli taas pitkästä aikaa se haikeus, joka saa huippunsa vähän yli kuukauden päästä yliopiston juhlasalissa, kun tää kaikki on ohi. Samalla olin hirveä ylpeä omasta koulustani, kavereista ja ehkä itsestänikin, sillä oli se aikamoinen suoritus viettää kolme viimestä vuotta Liisankatu 13:ssa. Hauskaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti