Oon rakastunu pyöräilyyn. Se on kesällä jotenkin todella rentouttavaa, ja saahan siitä samalla liikunnallista hyötyäkin. Ei ollut epäilystäkään tänään tarttuisinko ruisleivän voimalla kulkevaan vai ilmastoa saastuttavaan kaksipyöräiseen, kun menin moikkaamaan Emiliaa sen työpäivän päätteeksi. En voinut lakata hymyilemästä ajellessani kotiin. Aurinko alkoi laskeutumaan horisonttiin ja tuuli heitteli hiuksia ees taas. Käsissä tuntu toppi päällä vähän viileältä, mutta silti oli lämmin.
Heinäkuu, ystävät ja polkupyörä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti