Etsiessään itseään ja tutkiessaan sitä, mitä elämältään haluaa, on joskus hyvä pysähtyä tutkimaan mennyttä - etenkin selailla valokuvia. Jos on eläny ison osan elämästään linssin läpi, huomaa kuvia katsellessa yhtä sun toista. Ei voi olettaa, että joku tulee kertomaan, mitä kunkin omalla elämällään kuuluu tehdä: se pitää keksiä itse. Olen jo liian pitkään lykännyt niiden asioiden tekemistä, jotka tekee mut onnelliseks, sanomalla "as soon as". Nyt se loppuu! Tai, ei ihan vielä. Kun 25. maaliskuuta palautan viimeiset koepaperit valvojalle ja kävelen salin poikki kohti tulevaisuutta, voin vihdoin alkaa elää ja etsiä mun paikkaa tässä maailmassa. Voin luvan kanssa, tai luvatta, lukkiutua kotiin ja lukea kaikki tarinat ja tuotokset, jotka oon lyhyen elämäni aikana tehny. Voin herätä aamulla aikaisin, ottaa kameran mukaan ja etsiä paikkoja tai ihmisiä, joista saan inspiraatiota. Voin hakea kirjastosta kasan kirjoja ja mennä puiston penkille nauttimaan fiktio-maailmasta kevät auringon kutitellessa kasvoja. Ennen kaikkea voin vihdoin istua pianon ääreen ja oppia taas luottamaan itseeni.
Siihen asti pysyttelen visusti kielioppikirjojen ja vieraskielisten sanontojen parissa.
God natt alla!
P.S. Kuvat yllä on viimesen vuoden aikana otettuja lempparikuvia ihmisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti