Bryssel day 1

Musta ei ookkaan kuulunu vähään aikaan. En vaan oo roikkunu koneella kauheesti, sillä viimeset viikot on ollu tiivistä toveritoimintaa, ainaki työporukalla! Pidin myös tuossa viime viikolla kesälomani ja tein reissun Emilian luokse Brysseliin.

Keskiviikkona lento lähti Suomesta kevyesti aamulla kuuden aikaan ja oli Brysselissä vasta kahdelta. Tuli Frankfurtissa vietettyä enemmän ja vähemmän tylsistynyttä aikaa lentokentällä.. Lopulta kun kuitenkin pääsin perille niin käytiin kotosella syömässä ja mentiin sitten aussijäätelölle ja kiertelemään vähän yhteen puistoon siihen lähelle. Nukkumaan teki mieli aikasin, sillä päällä painoi lentoväsy ja takaraivossa jyskytti "huomenna Pariisiin" huuto. Siitä enemmän huomenna!

Hiljaisuus on kaunein kuulemani ääni

Paljon mulla on näitä maalaismaisemakuvia, vaikka kaupunkityttöjä tässä ollaan. Täälä ei kuitenkaan ehdi koskaan kuvailemaan niin paljon kun kotosalla tai jonkun kaverin mökillä. Nääkin kuvat on juhannuksen aikasia, mutta hyvin sopii tähänkin päivään, sillä mulla on täysin samat vaattet päällä tälläkin hetkellä.

Rakastuin noihin housuihin keväällä, kun näin ne roikkuvan monkin tangossa eikä mulla ollut silloin rahaa niitä ostaa. Onneks kesäkuun 15. päivä oli kivaisa palkkapäivä ja mukavasti housujakin oli vielä jäljellä. Samalla kertaa onnistuin kahlimaan itselleni kolmen euron paidan ja sekin kuuluu tällä hetkellä ehdottomiin suosikkeihin! Jos kehtaisin, käyttäisin näitä vaatteita varmaan melkein joka päivä.. haha.

Tällä viikolla oon ottanu kaiken ilon irti pelkästä loikoilusta. Tänään oli kahdeksas päivä putkeen töitä ja vieä kymmenen tuntia. Sen remonttimelun, asiakasvirran ja kaiken hälinän jälkeen on aivan mahtavaa vain maata pehmeessä sängyssä, kuunnella musiikkia ja haaveilla tai sitten olla ajattelematta yhtään mitään. Nautitaan siitä.

unelmat on tehty toteutettaviksi

Kesä on ihana ja nautin siitä, vaikka tällä hetkellä kädet syyhyääkin lajittelemaan syksy/talvivaatteita mun uusia seikkailuja varten. Se yks puhelu viikko sitten sai mut tärisemään onnesta. Sain tiedon ja vahvistuksen. Kahden kuukauden päästä istun toisenlaisessa huoneessa, uusien ihmisten kanssa, uudessa maassa enkä malta odottaa. Se on vihdoin varmaa, mulla on au pair -perhe!

Oon lähiaikoina tutustunu uusiin ihaniin ihmisiin ja saanu muutaman upean uuden ystävän mun eämään ja rakastan Suomea. Silti joku kolkuttelee tuola takaraivossa ja olo on ihan kummallinen. Halu lähteä elämään ja kokemaan jotain täysin erilaista on niin suuri, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Saatikka sitten ymmärtää.

Olen onnellinen.

tarinoita elämästä

 Emiliasta tuli ylioppilas

 



 sadepäivän namut

 

 girls night out

 

kesälukemista

 

Lupasin tulla kertomaan teille ilosia uutisia ja näyttää kesäisiä kuvia, mutta en teekään sitä. Kerron teille mielummin siitä, kun rakas ystäväni Brysselistä oli Suomessa juhlimassa ylioppilaaksi valmistumistaan. Tietysti sitä ja kaikkea muuta, kuten ihanaa elämää, kannatti mennä juhlistamaan tanssilattialle eilen illalla. Ja kun jalat ei siitä vielä tarpeeksi kipeäksi tulleet niin piti tänään lähteä kiertämään kauppoja. Onneksi lähdettiin, sillä sain ihanan villapaidan, syystakin (joka näillä keleillä on aika kätevä) ja sateenvarjon jota oon himonnu jo ainakin sata vuotta.

Parasta oli kuitenkin nähdä Emiliaa ja vaikka mä oon kuukauden päästä jo Brysselissä nauramassa meidän hauskoille jutuille, tuli silti ikävä, kun katselin toisen astelevan bussiin matkalaukku perässään.

Loppupäivän oonkin mussuttanu karkkia ja lukenu onnellisesti kirjaa peiton alla paossa tota kaameeta säätä, joka päivä päivältä muistuttaa enemmän syyskuuta kuin heinäkuuta.

Mut hei ens kerralla tulee lisää niitä kesäkuvia, ja aivan varmasti iloisia uutisiakin! ;)

Jos mä saisin päättää, en jättäis hetkeäkään elämättä

Oltiin taas viikonloppuna Maijun kanssa mökkeilemässä. En tiedä parempaa. Oikeesti.
Voi vaan olla ja nauttia. Meren kohinasta, lintujen laulusta, pellolla juoksentelusta ja heinäsirkkojen sirinästä. Tosin ne piti välillä kyllä liian kovaa meteliä.

Tälläset jutut saa mut hymyilemään niin että suupieliin sattuu. Nyt ympärillä sattuu ja tapahtuu kaikkea mahtavaa, ettei edes polkupyörän varastaminen saanu mun suupieliä kääntymään alaspäin. Onhan mulla sentään ihana veli, joka vei samana päivänä mut ostamaan uutta vanhaa pyörää!

Hei nauttikaahan kaverit elämästä. Etenkin kesästä. Mä lämäytän tänne vielä lisää näitä ihania kesäkuvia ja toivottavasti mulla on sillon jo ilosia uutisia kerrottavana!